Tilastojen mukaan yhdeksän kymmenestä keskustelusta saa alkusysäyksensä sään vaihtumisesta.
Skoteillakin on oma mielipiteensä säästä: ”Ei ole huonoa säätä, vain huonoja vaatteita!”
Vaikka sää vaihtuu nopeasti, eri vuodenaikojen säätä on silti mahdollista kuvailla yleisellä tasolla: talvi on kylmä, kesä on kuuma, syksyn on sateinen ja niin edelleen. Eri vuodenaikojen säällä on siis omat ominaispiirteensä. Näitä piirteitä voidaan kutsua ilmastoksi.
Maailman ilmatieteen järjestön mukaan ilmastoksi kutsutaan pitkän aikavälin sääolosuhteita. Vertailukauden pituutena käytetään 30:tä vuotta.
Paikallinen ilmasto riippuu kunkin alueen maantieteellisestä sijainnista.
Mitä seuraavista seikoista voidaan mielestäsi pitää merkkeinä maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta?
Olemme kaikki kuulleet meneillään olevasta globaalista ilmastonmuutoksesta. Miten maapallon vuotuinen keskilämpötila on mielestäsi muuttunut viimeisen miljoonan vuoden aikana?
Noin 100 000 vuoden välein maapallolla oli lyhyitä lämpimiä jaksoja, joita seurasi pitkiä kylmiä jaksoa. Tällä oli merkittäviä seurauksia ilmastoon ja kaikkeen maapallon elämään.
Noin 67 miljoonaa vuotta sitten maapallon lämpötilan äkillinen ja merkittävä lasku johti dinosaurusten sukupuuttoon.
12 000 vuotta sitten päättyneen viimeisen jääkauden jälkeen ilmasto on ollut suhteellisen vakaa. Noin 3 100 eaa maapallolla koettiin suurin, noin yhden asteen lämpötilan lasku. Järjestäytynyt yhteiskunta syntyi, pronssikausi alkoi ja Egyptissä ja Mesopotamiassa aloitettiin maanviljely. Mutta mitä tapahtuu, jos vuoden keskilämpötila laskee yhdellä asteella? Kun planeetan keskilämpötila laskee yhden asteen, alueellinen ja kausittainen (talvi, kesä) lämpötila voi laskea 7−8 astetta tai jopa 10 astetta ja sademäärä vaihdella jopa 300 mm vuosittain. Mitä 300 mm vuodessa tarkoittaa? Kuivan ilmaston alueilla tämä on 200 prosenttia nimellisarvosta. Toisin sanoen yhden asteen lämpötilan lasku aiheuttaa niin dramaattisia ilmastonmuutoksia, että se vaikuttaa vääjäämättömästi ihmiselämään.
Keskimääräistä lämpimämmät ja kylmemmät ajanjaksot ovat vuorotelleet maapallolla useasti viimeisen 2 000 vuoden aikana. Lue maapallon ilmastojaksojen erityispiirteistä ja valitse kullekin ajanjaksolle ominaisin piirre.
1990-luvun alussa tehdyt ensimmäiset meteorologiset tutkimukset muinaisesta Väli-Amerikasta osoittivat, että maya-intiaanien sivilisaatio oli tuhoon tuomittu vuosina 950−1250 tapahtuneen merkittävän ilmastonmuutoksen vuoksi. Tämä pohjoisella pallonpuoliskolla vallinnut lämmin ajanjakso tunnetaan keskiajan lämpimänä kautena tai keskiajan ilmasto-optimina. 800-luvulla mayat joutuivat kärsimään ankarasta kuivuudesta. 1000-luvulla kuivuus oli pahinta kahteen tuhanteen vuoteen. Ensimmäinen kuivuusjakso tuhosi mayojen asutuksia etelässä ja toinen hävitti heidän pohjoiset alueensa kokonaan. Mayojen sivilisaatio ei enää toipunut toisesta kuivuusjaksosta.
Pientä jääkautta koskevat tutkimukset osoittavat, että vaikka Euroopassa ja joillakin muilla alueilla lämpötilat laskivat, muualla, esimerkiksi Väli-Amerikassa, lämpötila sitä vastoin nousi. On tärkeää ymmärtää, että eri puolilla maailmaa tapahtui erilaisia ilmastollisia muutoksia samanaikaisesti.
Kun tarkastelemme tämänhetkisiä lämpötilan muutoksia maapallolla, havaitsemme lämpenemistä kaikkialla, lukuun ottamatta yhtä pientä aluetta Atlantin valtameressä.
Usein kasvihuoneilmiötä pidetään suurimpana syynä ilmaston lämpenemiseen. Auringon säteilystä noin 70 prosenttia imeytyy joko Maan ilmakehään tai maanpintaan ja noin 30 prosenttia heijastuu takaisin avaruuteen planeettaamme lämmittämättä.
Maan ja sen ilmakehän muodostama järjestelmä yrittää jatkuvasti ylläpitää auringosta Maahan saapuvan energian ja maasta takaisin avaruuteen virtaavan energian välistä tasapainoa. Jos maapallon järjestelmä muuttuu luonnonilmiöiden (esim. tulivuortenpurkausten) tai ihmisen toiminnan seurauksena ja maapallon energiatase häiriintyy, järjestelmä pyrkii takaisin tasapainoon Maan lämpötilaa nostamalla tai laskemalla.
Mistä maapallon energiatase muodostuu?
Kasvihuoneilmiö maapallolla voimistuu, koska maanpinnalta heijastuva auringon säteily jää ”loukkuun” ilmakehään. Mitkä ilmakehään vapautuvista kaasuista vaikuttavat eniten maapallon kasvihuoneilmiöön?
Ilmakehän vesihöyry nostaa maanpinnan keskilämpötilaa yli 30 °C:lla. Ilman vesihöyryä maanpinnan keskilämpötila olisi −18 °C, eli joet ja valtameret olisivat aina jäässä eikä kasveja kasvaisi missään. Luonnollisen kasvihuoneilmiön ansiosta maapallon keskilämpötila on +15 °C. Hiilidioksidi nostaa tätä arvoa usealla asteella. Myös metaanilla on erityinen roolinsa kasvihuoneilmiössä, mutta ilmakehän vähäisen metaanipitoisuuden vuoksi sen kokonaisvaikutus on vielä suhteellisen pieni. Kaikista luetelluista kaasuista otsonilla on vähäisin vaikutus kasvihuoneilmiöön.
Tutkimukset vahvistavat, että mayat muuttivat trooppisten metsien ekosysteemejä. Kasvava ruoan tarve pakotti mayat laajentamaan viljelymaitaan metsiä hävittämällä. Metsien polttaminen ja maanviljely saattoi vapauttaa hiilidioksidia ja metaania, joka muutti paikallista ilmastoa. Korkeampi lämpötila ja alhaisemmat sademäärät aiheuttivat kuivuutta ja maaperän eroosiota, mikä johti ruokapulaan ja lopulta mayojen tuhoon.
Jotkut kasvihuonekaasut syntyvät luonnollisten prosessien tuloksena: Ihmisten ja eläinten hengitys sekä tulivuorenpurkaukset vapauttavat ilmaan hiilidioksidia (CO2). Suot, järvet ja valtameret, märehtijät ja jopa hyönteiset vapauttavat ilmakehään metaania.
Ilmastonmuutos voi johtua lisääntyneestä auringon aktiivisuudesta tai putoavista meteoriiteista. Viimeisen 2 500 vuoden aikana tulivuorenpurkaukset ovat olleet pääasiallinen syy lämpötilan nousuun ja voimakkaisiin laskuihin. Mikään näistä tekijöistä ei kuitenkaan selitä viimeisen 50 vuoden aikana havaittua lämpenemistä.
Etelämantereen ja Grönlannin tutkijoiden jäänkairausnäytteet ovat tarjonneet paljon uutta tietoa planeettamme ilmastonmuutoksesta viimeisen 500 000 vuoden ajalta.
— lämpötila
Ylin, punainen käyrä on lämpötilakäyrä. Geologisesta näkökulmasta katsoen tällä hetkellä on meneillään lämmin ajanjakso (nykyinen interglasiaali), jota kutsutaan holoseeniksi. Se on vaaka-akselin nollakohdassa. Etelämantereella edellisen kylmän jakson huippu oli noin 20 000 vuotta sitten, jolloin lämpötila oli noin 10 astetta nykyistä alhaisempi. Edellinen interglasiaali oli puolestaan 120 000 vuotta sitten. Nämä toistuvat kylmät ja lämpimät ajanjaksot (glasiaalit ja interglasiaalit) kestävät noin 100 000 vuotta kerrallaan, ja niissä voi olla lyhyempiä lämpimiä ja pidempiä kylmiä kausia.
— ilmakehän pölypitoisuus
Yläosassa oleva keltainen käyrä osoittaa ilmakehän pölypitoisuuden, joka kylminä kausina oli 20−30 kertaa nykyistä suurempi. Tämä tarkoittaa, että ilmasto oli kuivempi ja ilmankierto voimakkaampaa. Lisäksi mannerten pinta-ala oli nykyistä suurempi, sillä merenpinta oli 120 metriä matalammalla. Samaan aikaan mantereille varastoitui paljon vettä mannerjäätiköiden muodossa.
— kasvihuonekaasut
Vihreät käyrät kuvaavat kasvihuonekaasujen pitoisuutta: ylempi hiilidioksidipitoisuutta (mill2) ja alempi metaanipitoisuutta. Jääkairausnäytteistä saadut tiedot osoittavat lämpötilavaihteluiden ja CO2-pitoisuuden läheisen yhteyden. Tarkoittaako tämä, että ilmastonmuutos johtui alun perin kasvihuonekaasuista? Luultavasti ei. Alkujaan muutos johtui tulevan auringonsäteilyn vaihteluista (Milankovićin jaksot). Ilmastojärjestelmä valtamerineen ja jääpeitteineen vahvisti sittemmin tavalla tai toisella tätä alkujaan hyvin heikkoa muutosta. Tämän jälkeen kasvihuonekaasuista tuli pääsyy lämpötilan nousuun.
Tiedämme nyt, että nykyinen CO2-pitoisuus ei ole normaalilla tasolla. Onko siihen luonnollinen syy vai onko se ihmisen toiminnan aiheuttamaa? Jos haluamme vastauksen kysymykseen, meidän on ensin tarkasteltava hiilen kiertokulkua planeetallamme.
Saman aineen atomit voivat sisältää eri määrän neutroneiksi kutsuttuja hiukkasia. Ilmakehän hiilidioksidin alkuperä on mahdollista määrittää neutronien lukumäärän perusteella, sillä lukumäärä kertoo, onko hiilidioksidi vapautunut elävistä organismeista vai hiilen, öljyn ja maakaasun palamisen yhteydessä.
Ennen kuin ihminen alkoi toiminnallaan vakavasti vaikuttaa ilmakehän koostumukseen, hiilen määrä ilmakehässä oli noin 600 miljardia tonnia (600 gigatonnia). Kasvit kuluttivat vuosittain noin 120 gigatonnia hiiltä. Näin ollen kaikki maapallon puut olisivat voineet kuluttaa kaiken ilmakehässä olevan hiilen vain viidessä tai kuudessa vuodessa. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, sillä kasvit vapauttavat hiilidioksidia myös takaisin ilmakehään kasvihengityksen ja maatumisen seurauksena. Lisäksi CO2 liukenee helposti veteen ja siirtyy meriin, jossa sitä esiintyy liuenneen orgaanisen ja epäorgaanisen hiilen muodossa. Meressä hiilidioksidia kuluttavat meren mikrobiomi ja kasvit. Valtameret vapauttavat hiilidioksidia myös takaisin ilmakehään. Aiemmin koko hiilidioksidivaihto on ollut tasapainossa. Fossiiliset polttoaineet ovat varastoineet useita tuhansia miljardeja tonneja hiiltä, ja ikiroutaan on ollut varastoituneena valtava määrä hiilidioksidia. Tulivuoret vapauttavat CO2-päästöjä, vaikkakin suhteellisen vähän eli vain noin 0,1 gigatonnia vuosittain.
Suuri muutos tapahtui, kun ihminen alkoi louhia hiiltä, pumpata öljyä ja kaasua ja käyttää näitä orgaanisia fossiilisia polttoaineita energian ja lämmön tuottamiseen. Kehittyneen teollistumisen aikakauden myötä hiilidioksidipäästöt ovat nousseet noin 10 miljardiin tonniin vuodessa. Se on sata kertaa enemmän kuin planeettamme kaikkien tulivuorten päästöt yhteensä!
Hiilijalanjälkemme kertoo henkilökohtaisen osuutemme CO2-päästöistä. Ympäristönsuojelijat pitävät alla olevia päästöjen vähentämistoimenpiteitä tehokkaimpina keinoina oman hiilijalanjälkemme pienentämiseen. Aseta toimenpiteet oikeaan järjestykseen tehokkaimmasta vähiten tehokkaaseen.
Yhden tavallisen puun ilmakehään vuodessa vapauttama happimäärä riittää kolmihenkisen perheen tarpeisiin.
Yksi täysikasvuinen puu sitoo vuodessa 120 kg CO2-päästöjä ja vapauttaa noin 120 kg happea.
Yksi auto kuluttaa saman määrän happea (120 kg) käyttäessään yhden tankillisen (noin 50 litraa) bensiiniä.
Kasvihuonekaasupäästöjen pääasiallinen lähde ovat hiilidioksidipäästöt, joita aiheutuu fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun polttamisesta. Kauan aikaa sitten, kun maapallon lämpötila oli kymmenen astetta korkeampi, kasvit kukoistivat. Ne sitoivat ilmakehän CO2-päästöjä, kuolivat, maatuivat ja muuttuivat miljoonien vuosien saatossa hiileksi, öljyksi ja kaasuksi. Polttamalla fossiilisia polttoaineita ihminen tuottaa ilmakehään CO2-päästöjä ennennäkemättömän nopeasti. Meret ja metsät ovat tärkeimpiä hiilidioksidinieluja maan päällä. Kun CO2-päästöjä sitovia metsiä ja kosteikkoja hävitetään, hakkuut ja kuivatus vapauttavat varastoitunutta hiilidioksidia. Tämä lisää puolestaan kasvihuoneilmiötä
Millä ilmastovyöhykkeellä suurin osa maapallon metsistä kasvaa?
Boreaalisen vyöhykkeen metsän kasvavat maailman pohjoisilla alueilla. 15 miljoonan neliökilometrin laajuisina ne muodostavat maapallon suurimman biomin. Euraasiassa näitä metsävyöhykkeitä kutsutaan taigaksi. Kaakkois-Suomi ja Leningradin alue sijaitsevat havumetsävyöhykkeen eteläosassa, missä kasvillisuus on monimuotoisinta. Havupuut ovat taigalle tyypillisiä. Yleisimpiä lajeja ovat kuusi (Picea), mänty (Pinus) ja lehtikuusi (Larix). Jokainen laji yleisenä esiintyessään muodostaa omantyyppisensä ympäristön, jossa kasvaa omanlaisensa kasvilajisto. Havupuiden erikoispiirteitä määrittää niiden kasvuympäristö ja sinä tapahtuvat vuotuiset vaihtelut. Erityisesti lämpötilan nousu ja kosteuden lisääntyminen sekä auringon säteilyn kasvu nopeuttavat puiden kasvua. Yleisimpiä lehtipuita eteläisellä havumetsävyöhykkeellä ovat koivu (Pendula), haapa (Populus tremula) ja paju (Salix). Koivu ja haapa sitovat tutkimusten mukaan hiilidioksidia nopeasti. Niitä voitaisiin käyttää myös viljelyinä hiilivarastojen kasvattamiseen sopivilla mailla. 15 hehtaarin kasvava koivumetsä voi sitoa kahden tuhannen henkilöauton hiilidioksidipäästöt. Jää nähtäväksi, miten kasvillisuus ja puulajit tällä vyöhykkeellä reagoivat ilmastonmuutokseen.
Lisätietoja havumetsävyöhykkeen kasveista ja maailman ilmastosta saat täyttämällä “Taigan salaisuudet”-kyselyn. Kyselyyn pääset paikan päällä tai netissä milloin vain.
Vihreät kasvit tuottavat fotosynteesissä kasvin kasvulle ja kehitykselle välttämättömiä hiilihydraatteja. Fotosynteesiä varten puut sitovat hiilidioksidia ja vettä. Teollisen vallankumouksen jälkeen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut nopeasti. Miten uskot sen vaikuttaneen puihin?
Jos jäätiköt sulavat lämpenemisen seurauksena, meriveteen sekoittuu runsaasti makeaa vettä. Grönlannin mannerjäätikön sulamisvesi voi lievästäkin lämpötilan noususta johtuen vähentää valtameren pintaveden suolapitoisuutta huomattavasti. Tätä tapahtuu korkeilla leveysasteilla, joilla etelästä tullut lämmin vesi jäähtyy, vajoaa syvälle valtamereen ja kulkeutuu takaisin. Kun pintameriveteen sekoittuu jäätiköiden makeaa vettä, veden tiheys laskee: tällöin vesi ei pääse vajoamaan ja virtaamaan etelään, eikä se näin ollen saa aikaan niin kutsuttua termohaliinikiertoa. Golfvirta, joka on osa tätä valtamerten globaalia vedenkiertoa, kuljettaa lämmintä vettä ja tekee Euroopan ilmastosta lauhkean.
Maapallon lämpötila alkoi nousta viimeisen jääkauden lopussa noin 14 500 vuotta sitten. Pohjois-Amerikan mannerjäätiköt sulivat nopeasti, jolloin mantereelta valuva makea vesi sekoittui arktisiin ja subarktisiin meriin. Tällöin myös valtava määrä makeaa vettä patoutui Agassiz-jääjärveen. 12 800 vuotta sitten jääjärvi tyhjeni erittäin nopeasti jopa 100 metriä pitkän jääpadon murruttua. Vedet virtasivat Suurten järvien alueen läpi Saint Lawrencen joen kautta Atlantin valtamereen. Makean veden valtava tulviminen laski valtamerten suolapitoisuutta ja tiheyttä Pohjois-Atlantilla häiriten merivirtojen kiertoa ja hidastaen Golfvirtaa. Tämä todennäköisesti aiheutti väliaikaisen lämpötilan laskun pohjoisella pallonpuoliskolla 12 700−11 600 vuotta sitten. Tuona aikana Agassiz-järvi täyttyi uudelleen, minkä jälkeen se tyhjeni lähes kokonaan noin 10 000 vuotta sitten. Tyhjeneminen luultavasti muutti ilmastoa 8 200 vuotta sitten, jolloin ilmasto äkillisesti kylmeni maailmanlaajuisesti seuraavaksi 2−4 vuosisadaksi.
Mitkä ovat ilmaston lämpenemisen todennäköisimmät vaikutukset pohjoisten maiden ilmastoon 2000-luvun loppuun mennessä?
Maailmanyhteisö yrittää tällä hetkellä pysäyttää ilmaston lämpenemisen. Pariisin ilmastosopimuksesta ovat kuulleet kaikki. Vuoden 2015 Pariisin sopimus tehtiin täydentämään YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta, ja sen tavoitteet ovat seuraavat:
Tutkijat ovat kehittäneet viisi skenaariota, jotka ovat eräänlaisia kasvihuonekaasupäästöjen rajoituksiin perustuvia ilmastoennusteita. Näitä malleja kutsutaan yhteisesti RCP-skenaarioiksi (Representative Concentration Trajectories) eli kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kehityskuluiksi. Skenaarioindeksi kuvaa ihmisen aiheuttaman globaalin säteilypakotteen voimakkuutta vuonna 2100:
RCP | Pakote | Lämpötila | Päästöjen kehitys |
1.9 | 1.9 W/m2 | noin 1.5 °C | Päästöt laskevat erittäin jyrkästi |
2.6 | 2.6 W/m2 | noin 2.0 °C | Päästöt laskevat jyrkästi |
4.5 | 4.6 W/m2 | noin 2.4 °C | Päästöt laskevat hitaasti |
6.0 | 6.9 W/m2 | noin 3.8 °C | Päästöt pysyvät samoina |
8.5 | 8.5 W/m2 | noin 4.5 °C | Päästöt kasvavat |
YK:n ympäristöohjelma arvioi, että vaikka maat täyttäisivät Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumukset, maailman lämpötila nousee silti 3,2 °C esiteolliseen aikaan verrattuna. Huolimatta hiilidioksidipäästöjen lyhytaikaisesta vähenemisestä koronaviruspandemian aikana, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimykset eivät ole vielä hidastaneet lämpenemistä tai kaasupitoisuuksien kasvuvauhtia.
Miksi näin? CO2-molekyyli on vakaa, minkä vuoksi maan ja ilmakehän muodostama järjestelmä reagoi hyvin hitaasti. Kun suuri määrä CO2-päästöjä pääsee ilmakehään, ne pysyvät siellä vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen ajan. Planeettamme ilmakehän lämpötila ei ole vielä tasapainossa CO2-päästöjen suhteen. Vaikka siis vähentäisimmekin hiilidioksidipäästöjä, kuten olemme viime vuosina yrittäneet tehdä, lämpötila jatkaa nousuaan ilmakehässä jo olevien CO2-päästöjen vuoksi.
Lämpenemisskenaarioiden avulla ei voida ennustaa alueellisia ilmastomalleja. Ilmakehässä olevaa vettä tutkivat hydrometeorologit ovat kuitenkin esitelleet tulevista 2000-luvun ilmastonmuutoksista laskelmia, jotka perustuvat säätilastoihin sekä erilaisten globaalien ilmastomallien yhdistelmiin.
Miten Leningradin alueen ja Suomen ilmasto muuttuu? (venäjäksi)
Jos ilmastonmuutos ei hidastu vaan jatkuu nykyistä vauhtia, Pohjois-Euroopan kaupunkien ilmastosta tulee nykyisen Etelä-Euroopan ilmaston kaltainen vuoteen 2050 mennessä.
Eri ilmastomalleja arvioimalla saatiin seuraavat 2000-luvun lopun Leningradin aluetta koskevat ilmaston kehityssuuntaukset:
Näiden kriteerien perusteella voit itse ennustaa ilmastonmuutoksen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia Leningradin/Suomen talouteen täyttämällä lauseiden aukot seuraavilla sanoilla (raahaa sanat lauseisiin):
Ilmaston lämpenemisen vaikutukset Leningradin alueella ja Suomessa:
Vuonna 1274 Tšingis-kaanin pojanpoika Kublai-kaani kokosi jättimäisen laivaston ja lähti valloittamaan Japanin saaria 37 000 sotilaan voimin. Alku vaikutti lupaavalta: hän valloitti useita saaria kukistamalla niiden puolustajat. Odottamaton taifuuni kuitenkin tuhosi Kublai-kaanin laivaston. Mongolien hallitsija ei kuitenkaan luopunut ajatuksestaan Japanin-valloituksesta. Seuraavan seitsemän vuoden aikana hän rakensi entistäkin tehokkaamman laivaston ja vuonna 1281 lastasi siihen 100 000 sotilaan armeijan. Aiempi tarina kuitenkin toistui pelottavan tarkasti − äkillinen taifuuni tuhosi jälleen suurimman osan mongolialaisesta laivastosta ja teki tyhjiksi Kublain haaveet alueen ainoaksi hallitsijaksi nousemisesta. Japanilaiset antoivat henkensä pelastaneelle taifuunille lempinimen ”kamikaze” (japaniksi ”jumalan tuuli”).
Valtameret keräävät ja sitovat suurimman osan ylimääräisestä lämmöstä ja noin neljänneksen kasvihuoneilmiön tuottamasta hiilidioksidista ilman välitöntä veden lämpötilan nousua. Tämä tarkoittaa, että vaikka ihmiskunta siirtyisi kokonaan vaihtoehtoisiin energialähteisiin ja lopettaisi metsien hävittämisen ja liialliset hiilidioksidipäästöt, valtameriin aiemmin kerääntynyt lämpöenergia voi palata ilmakehään ja lämmittää sitä vielä pitkään.
Monet rannikkokaupungit ja pienet saarivaltiot voivat vuoteen 2050 mennessä alkaa kärsiä vuotuisista tulvista, jollaisia on aiemmin esiintynyt vain kerran sadassa vuodessa.
Jäätiköiden vetäytyessä jäätiköistä vetensä saavat joet alkavat kuivua ja niiden alajuoksulla sijaitsevia alueita kohtaa vesipula.
Kasvavista hiilidioksidipäästöistä johtuva valtamerien happamuuden lisääntyminen uhkaa merien lajirikkautta ja kalastuksen kestävyyttä, eli 3 miljardin ihmisen ensisijaista ravinnon ja toimeentulon lähdettä.
Ennustetusta viiden metrin merenpinnan noususta johtuvat tulvat
Katso lisätietoja englanniksi, (Rowley ym. 2007)
Maailman merenpinnan nousuun on kaksi syytä:
1) Grönlannin ja Etelämantereen sulavat jäätiköt lisäävät valtavia määriä vettä maailman valtameriin.
2) Meriveden lämpölaajeneminen: lämpötilan noustessa vesi laajenee ja sen tilavuus kasvaa.
Tällä hetkellä kolmannes maailman väestöstä asuu 100 kilometrin rannikkoalueella. Merenpinnan nousun liittyvät haitat vaikuttavat ensisijaisesti näihin ihmisiin. Selvitä nämä uhat täydentämällä alla olevat sanat aukkoihin:
Arktisella alueella ja Siperiassa ilmakehään vapautuu enemmän metaania ja hiilidioksidia ikiroudan sulamisen vuoksi. Tämä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä ja muodostaa näin noidankehän.
Toinen merenpinnan noususta johtuva seuraus on rannikkoalueiden eroosio ja aaltojen ja myrskyjen aiheuttama rantaviivan tuhoutuminen.
Arktiseen rantaviivaan vaikuttaa rannikkoeroosio, joka on voimakkaampaa arktisilla alueilla. Aiemmin rantoja suojasi jää. Ilmaston lämpenemisen vuoksi jäätä on nyt vähemmän. Myrskyt voimistuvat ja rantojen tuhoutuminen kiihtyy. Joillakin alueilla rannat vetäytyvät noin 10−25 metriä vuodessa!
Arktisen alueen osalta on kehitetty erityisiä ilmastonmuutosskenaarioita, jotka perustuvat kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Tutustu kahteen niistä.
Laaja A2-skenaario: 2000-luvulla maailman yhteisö keskittyy pääasiassa talouskasvuun. Väestö kasvaa nopeammin kuin B2-skenaariossa ja saavuttaa 15 miljardin ihmisen rajan vuoteen 2100 mennessä. Maailman bruttokansantuote on hieman korkeampi kuin B2-skenaariossa. Bruttokansantuote ja tekninen infrastruktuuri jakautuvat kuitenkin epätasaisesti. 53 prosenttia kaikesta tuotetusta energiasta saadaan polttamalla kivihiiltä. Vain 28 prosenttia energiaresursseista ei aiheuta ilmakehään CO2-päästöjä. Siksi vuonna 2100 arktinen alue on 7 °C lämpimämpi kuin 2000-luvun alussa. Lisäksi maailman merien pinta nousee yli 30 cm.
Intensiivinen B2-skenaario: 2000-luvulla ihmissivilisaatio alkaa suhtautua ympäristönsuojeluun ja planeettamme sosiaalisen eriarvoisuuden torjuntaan vakavasti ja maailmanyhteisö alkaa ottaa paikalliset olosuhteet huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tämän skenaarion mukaan väkiluku on 10,4 miljardia ihmistä vuonna 2100. Taloudelliset hyödyt ja teknologiset edistysaskeleet jakautuvat melko tasaisesti ympäri maailman. Hiiltä polttamalla tuotetaan vain 22 prosenttia kaikesta tuotetusta energiasta, ja 49 prosenttia energiasta tuotetaan ilman CO2-päästöjä. Arktisen alueen keskilämpötila nousee edelleen merkittävästi eli 5 °C vuoteen 2100 mennessä. Lisäksi maailman merien pinta nousee yli 40 cm.
Älä sekoita arktista aluetta ja Antarktista keskenään. Tunnista arktisen alueen ja Antarktiksen ominaispiirteet kuvakkeiden avulla.
Ennustettu ikiroudan sulaminen 2000-luvulla.
Hyviä uutisia: plankton- ja krilliäyriäispopulaatioiden lisääntymisen vuoksi grönlanninvalaskanta on elpynyt.
Arktisen alueen muuttuminen olosuhteiltaan vähemmän ankaraksi ja biologisesti erilaiseksi alueeksi on täydessä vauhdissa. Mistä arktisen alueen nopea lämpeneminen johtuu? Tutkijoiden mielestä kyseessä on monen eri tekijän summa.
Keskeinen tekijä arktisessa ilmastossa on Pohjoisen jäämeren peittävä merijää. Ilmakehään kertyneen hiilidioksidin vuoksi kasvihuoneilmiö on lisääntynyt 1800-luvun lopusta lähtien. Kun arktinen jää sulaa enemmän kesällä, sen pinta-ala pienenee. Tumma merivesi imee auringon lämpöä enemmän kuin heijastaa sitä. Tästä johtuen valtameren veden lämpötila nousee ja jää sulaa entisestään.
Hiilidioksidiin verrattuna otsonikerrosta heikentävien aineiden (ODS) osuus ilmakehässä on hyvin pieni, mutta ne lisäävät kasvihuoneilmiötä paljon tehokkaammin. Mallintaessaan maapallon ilmastoa vuosina 1955–2005 tutkijat ottivat huomioon kaikki tunnetut lämpenemiseen ja kylmenemiseen vaikuttavat tekijät (kuten tulivuorenpurkaukset) ja huomioivat myös otsonikerrosta heikentävät aineet. Kävi ilmi, että ilman niitä arktinen alue olisi puolet kylmempi (50 %) ja ilmaston lämpeneminen olisi kolmanneksen nykyistä vähäisempää.
Veden lämpötila on korkeampi Pohjoisen jäämeren syvissä kerroksissa Atlantilta ja Tyyneltämereltä tulevien virtausten vuoksi. Pinnalla veden lämpötila on lähellä jäätymispistettä. Näin ollen lämpö siirtyy pystysuoraan alhaalta ylös. Lämpö siirtyy sitä tehokkaammin, mitä suurempi syvällä sijaitsevan veden ja pintaveden välinen lämpötilaero on. Tutkijat arvioivat tämän ilmiön kiihdyttävän arktisen alueen lämpenemistä 20 prosentilla.
Alueen lämpötilakaaviossa näkyy kaksi lämpöhuippua: 1940-luvun lukema ja tämänhetkinen lukema. Tarkkailijat ovat raportoineet arktisen alueen maanjäristyksistä. Yksi seismisesti aktiivisista alueista on Aleuttien saarikaari, joka sijaitsee 2 000–3 000 kilometrin päässä Jäämerestä. Alueella yksi mannerlaatta työntyy toisen alle. Suurimmat, 8 magnitudin maanjäristykset tapahtuivat Aleuttien saarilla vuosina 1899–1906. Arktisen alueen ensimmäinen epänormaalin lämpenemisen aalto alkoi 20 vuotta myöhemmin. Toinen voimakkaiden järistysten sarja tapahtui vuosina 1957–1965. Jälleen 20 vuoden kuluttua havaittiin lämpötilan kohoamista. Maanjäristyksen mekaaniset aallot leviävät joskus hyvin kauas luoden maankuoreen murrosvyöhykkeitä. Voimakkaiden järistysten 100 kilometrin vuotuisella nopeudella edenneet vaikutukset saavuttivat arktisen alueen ja Pohjoisen jäämeren 20 vuoden kuluessa. Näin ikiroudasta ja meren kaasuhydraateista vapautui metaania, mikä lisäsi alueen kasvihuoneilmiötä ja kiihdytti näin lämpenemistä.
Arktisen alueen vuotuiset keskilämpötilan poikkeamat
On hyvin ilmeistä, että arktinen vyöhyke lämpenee: tundralla on alkanut hitaasti kasvaa puita. Millaisia ilmastollisia seurauksia on sillä, että arktinen tundra on muuttumassa taigaksi?
Kaikki luonnonilmiöt jaetaan hydrometeorologisiin (sää) ja heliogeofyysisiin (säästä ja ilmastosta riippumattomiin) ilmiöihin. Vaarallisia sääilmiöitä ovat pitkittynyt kuumuus tai ankara kylmyys, erittäin voimakkaat tuulet, hurrikaanit, trooppiset myrskyt (taifuunit), pöly-/hiekkamyrskyt, rankkasateet, voimakkaat lumisateet, tornadot, tulvat, kuivuus, lumivyöryt ja mutavyöryt. Huomaa, että maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja tsunamit eivät ole ilmaston tai sään aiheuttamia luonnonilmiöitä.
Useimmissa tapauksissa vaarallisia sääilmiöitä on valitettavasti mahdotonta ennustaa. Säätä voidaan ennustaa korkeintaan kahdeksi viikoksi eteenpäin, sillä 14 päivän välein ilmakehä ”päivittyy” eikä ilmavirtojen kulkua ole mahdollistaa selvittää pidemmälle ajalle. Lyhyen aikavälin sääennusteet ovat tarkempia: Euroopan sääpalvelut voivat ennustaa seuraavan päivän sään noin 96 prosentin tarkkuudella, kahden päivän sään noin 93 prosentin tarkkuudella ja kolmen päivän sään noin 90 prosentin tarkkuudella.
Perheesi aikoo juhlia seuraavaa uutta vuotta luonnon helmassa. Loman ohjelma järjestetään joko ulkona tai sisällä sääolosuhteiden mukaan. Minä päivänä joulukuun 31. päivän säätä voidaan ennustaa jo niin luotettavasti, että voit aloittaa lomaohjelman valmistelun?
Äärimmäiset sääilmiöt, lämpötilojen nousu ja lumien varhainen sulaminen ovat heikentäneet pohjoisen pallonpuoliskon biologista monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä.
Biodiversiteetillä tarkoitetaan kasvien, eläinten, bakteerien ja sienten monimuotoisuutta ja ekosysteemejä sekä suuriakin geneettisiä vaihteluita yksittäisten lajien sisällä. Biologinen monimuotoisuus on uusiutumaton luonnonvara, jota useimmissa tapauksissa on mahdotonta kopioida nykyaikaisella tekniikalla.
Mitkä tekijät vaikuttavat kielteisesti alueesi biodiversiteetin säilymiseen?
Niityt ovat ekosysteeminä metsiäkin haavoittuvaisempia. Metsät on ennallistettava niiltä alueilta, joilta ne on hakattu. Lisäksi vain vähän vaurioituneita vanhoja metsiä on suojeltava luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Vain yhden eksoottisen (ulkomaisen) lajikkeen laaja viljely vaikuttaa kielteisesti luonnonmetsien ennallistamiseen. Uudelleenmetsittämiseen on käytettävä alueen metsille ominaisia paikallisia puulajikkeita.
Noin 80 prosenttia maailman maaeläimistä ja -kasveista löytyvät metsistä.
Metsissä ja metsäisillä alueilla elää yli 60 000 eri puulajia.
Metsien hävittäminen, niiden tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos muodostavat vakavan uhan luonnon monimuotoisuudelle.
On tärkeää muistaa, että biodiversiteetti mahdollistaa elinkelpoisen ympäristön kaikelle elolliselle – myös meille ihmisille. Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki planeetallamme kasvavat, juoksevat, uivat, ryömivät ja lentävät eliöt ovat miljoonien vuosien aikana sopeutuneet maapallon ilmakehän koostumukseen. Kaasuista muodostuvaan ”cocktailin” on mahdollista tehdä vain pieniä muutoksia eliöiden kärsimättä. Niinpä ihmiset ja monet muutkin eläimet tuntevat olonsa epämukavaksi ilmakehässä, jossa happipitoisuus on hiemankaan alentunut. Mikä sitten ylläpitää ilmakehän happitasoa? Tietenkin vihreät kasvit. Jos lämpötila nousee 2 °C, metsien kokonaispinta-ala kasvaa metsien levitessä nykyiselle tundravyöhykkeelle. Jos lämpötila nousee 4 °C, metsät vetäytyvät koko levinneisyysalueensa etelärajan pituudelta ja vetäytyminen on laajempaa kuin metsien leviäminen pohjoisen tundravyöhykkeelle. Siksi metsien hävittäminen, niiden tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos muodostavat vakavan uhan biologiselle monimuotoisuudelle.
Millä alueella uskot olevan eniten suojeltua metsää?
Maapallon geologisen historian aikana biosfääri eli eliökehä on jatkuvasti sekä saanut että menettänyt lajeja, sillä mikään laji ei ole ikuinen. Uusien lajien ilmaantuminen on kompensoinut sukupuuttoa ja lisännyt lajien kokonaismäärää biosfäärissä. Lajien sukupuutto on luonnollinen evoluutioprosessi, jota tapahtuu useimmissa tapauksissa ilman ihmisen toimintaa.
1900-luvulla lajeja on kuitenkin kuollut sukupuuttoon paljon enemmän kuin luonnollisista syistä tapahtuisi. Ihmisen toiminta ja dramaattinen ilmastonmuutos ovat olleet sukupuuttoaallon pääsyyt. Pienten lyhytikäisten eläinten uskotaan olevan riippuvaisempia ympäristön olosuhteista ja reagoivan siksi nopeammin ilmastollisiin muutoksiin. Suuret organismit reagoivat tietenkin myös, mutta niiden kohdalla mukautumisen havaitseminen vie kauemmin. Arktisen alueen lämpimät talvet ovat katastrofi esimerkiksi luonnonvaraisille ja kotieläiminä kasvatettaville poroille. Suojasää ja talvisateet muodostavat lumeen jääkuoren, joka estää poroja syömästä pääasiallista talviravintoaan eli jäkälää ja marjoja.
Lajien maailmanlaajuinen katoaminen
Ekosysteemi muuttuu ilmastollisten tekijöiden ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Ekosysteemeihin kertyy suuri määrä myrkyllisiä yhdisteitä, jolloin eri aineiden kierto häiriintyy. Mikä on mielestäsi ilmastonmuutoksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen?
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Punainen kirja
935 sukupuuttoon kuollutta kasvi- ja eläinlajia (vuodesta 1500 lähtien)
Saarnivaahtera (Acer negundo)
on haitallinen vieraslaji Itä-Euroopassa
(luhtametsissä se pysäyttää pajun ja poppelin kasvun kokonaan)
Kurtturuusu (Rosa rugosa)
on haitallinen vieraslaji Suomessa ja Venäjällä
(se kasvaa merenrannoilla)
Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
on haitallinen vieraslaji Venäjällä ja Suomessa
Jotta saadaan selville, mitä metsäpuulajeja kasvihuoneilmiön vähentämiseksi kannattaa istuttaa, pitää laskea, kuinka paljon hiiltä laji voi sitoa. Hanki useita erilaisia puulankkuja (tammea, kuusta, mäntyä, koivua, haapaa, vaahteraa ja muita puulajeja). Tarvitset myös viivoittimen ja vaa'an. Mittaa kukin lankku, laske sen tilavuus kuutiosenttimetreinä (kertomalla lankun pituus sen leveydellä ja korkeudella) ja punnitse lankku. Jaa lankun paino sen tilavuudella, niin saat selville puukuution painon, kun sen kukin sivu on 1 cm. Jaa sitten saatu luku kahdella, niin saat kuution sisältämän hiilen painon.
Tutustu esittelykohteisiin Otradnojessa (Pyhäjärvi) Leningradin alueella tai Punkaharjulla Etelä-Savossa Metsämuseon Luston estittelykohteessa.
Venäjällä, Sergei Jakovlevitš Sokolovin mukaan nimetyssä dendrologisessa puistossa, Otradnojen kasvitieteellisen instituutin tieteellisellä koeasemalla (Leningradin alue, Käkisalmen piiri, Pyhäjärvi). Instituutti on nimetty Venäjän tiedeakatemian V. L. Komarovin mukaan. Siellä on opastettu reitti, jota voi seurata IZI.TRAVEL-sovelluksen avulla. Reitille merkityt kysymykset ja tehtävät tekevät tutkimusmatkasta kiehtovan. Opit puiden hyödyistä ihmiselle ja saat vinkkejä siitä, mitä puita kotisi lähelle kannattaa istuttaa. Saat myös tietoa havupuiden alkuperästä ja puiden lukumäärästä henkilöä kohti.
Aloita tutkimusmatkasi siirtymällä IZI.Travel-sovellukseen.
Punkaharjulla – samalla kun käyt Metsämuseo Lustossa, voit tutustua puulaji-istutuksiin, joissa näet tällä sivulla esiteltyjä lajeja. Istutus sijaitsee Luston pysäköintipaikan välittömässä läheisyydessä (61° 47′ 55.02″ N 29° 19′ 14.07″ E kartta). Nähtävänä olevat lajit ovat
Ruokaturva tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä on aina saatavillaan riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, jota tarvitaan aktiivisen ja terveellisen elämäntavan ylläpitämiseen. Mitä näihin ruokiin lasketaan tietenkin vaihtelee eri puolilla maailmaa.
Työn tuottavuuden kannalta optimaalinen lämpötila on noin +17 °C, ja suurimmat sadot kasvavat vyöhykkeellä, jonka vuotuinen keskilämpötila on +15 °C. Maat, joiden vuotuinen keskilämpötila on tällä hetkellä näitä arvoja alhaisempi, voivat hieman hyötyä lämpenemisestä. Sitä vastoin ne maat, joissa ilmasto on tätä lämpimämpi, tulevat kärsimään vahingoista.
Ilmaston lämpenemisen voisi ensi kuulemalta ajatella edesauttavan maatalouden kehitystä Pohjoismaissa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Esimerkiksi Euroopassa ja Venäjällä yksi tärkeimmistä viljakasveista on talvivehnä. Ilmaston lämpenemisen myötä sen viljelylle ihanteellisten ilmasto-olosuhteiden vyöhyke siirtyy kohti pohjoista. Mutta näiden uusien alueiden maaperä ei ole vehnälle yhtä sopivia kuin mustamultamaa, jossa sitä nykyisin kasvatetaan. Maaperän laadun ja hedelmällisyyden parantamiseksi tarvitaan laajamittaista työtä ja huomattavia rahallisia panostuksia.
Samalla kun alueet, joilla aiemmin oli liian kylmää kasvattaa esimerkiksi vehnää, lämpiävät, lämpiävät myös alueet, joissa on ollut maatalouden kannalta ihanteellinen ilmasto. Aiemmat viljelysalueet muuttuvat kuitenkin huomattavasti kuumemmaksi ja useimmilla alueilla myös kuivemmaksi. Vihannesten ja hedelmien kasvattaminen alueilla, joilla niiden viljelyllä on vuosisataiset perinteet ja joilla tietyt maataloutta koskevat perinteet ovat kehittyneet, tulee paljon vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi.
Toisin sanoen maatalouden kannalta ilmastonmuutoksen haitallisimpia tekijöitä ovat lämpötilan nousu, muutokset sademäärissä ja sen jakautumisessa, merenpinnan nousu (rannikon alangoilla) sekä kuivien kausien ja tulvien yleistyminen.
Lauhkeiden ja ankarampien ilmastovyöhykkeiden maita, kuten Venäjää ja Suomea, voi kohdata toinen haaste: metsätalouden ja maatalouden välisen kilpailun kiristyminen. Tällä hetkellä metsien käytössä olevien maiden muuttaminen maatalouskäyttöön tulee mahdolliseksi ilmastonmuutoksen myötä. Tämä voi lisätä metsien hävittämistä.
Ruoantuotanto planeetallamme perustuu pääasiassa holoseenin vakaissa ilmasto-olosuhteissa kehitettyihin maatalousmenetelmiin. Ilmastonmuutos häiritsee näitä olosuhteita. Sademäärä, lämpötila ja kuivuus ovat tärkeitä ilmastoon liittyviä tekijöitä maataloustuotannossa. Tutkijoiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjen räjähdysmäinen kasvu ja maapallon lämpötilan nousu 5−8,5 °C voi johtaa vuoteen 2081−2100 mennessä siihen, että 31 prosenttia maailman viljasta ja 34 prosenttia maailman karjasta tuotetaan samoilla alueilla mutta haastavimmissa ilmasto-olosuhteissa. Jos kasvihuonekaasupäästöjä kuitenkin vähennetään ja maapallon lämpötila nousee vain 1−2,6 °C, vain 8 prosenttia maailman viljasta ja 5 prosenttia maailman karjasta tullaan tuottamaan ennennäkemättömissä ilmasto-olosuhteissa.
Yli 3 miljardia ihmistä saa 20 prosenttia keskimääräisestä päivittäisestä eläinproteiinistaan kalasta. Pienillä saarilla ja kehitysmaissa kalan osuus eläinproteiinin kulutuksesta on vähintään 50 prosenttia.
Tutkijat ja kalastajat ovat huolissaan merivesien lämpötilan ja happamuuden lisääntymisestä. Ilmakehän CO2-pitoisuuksien kasvaessa kasvaa myös hiilidioksidin imeytyminen valtameriin, mikä puolestaan lisää meriveden happamuutta (pH). Lämpimien vesien kalat siirtyvät kylmemmille ja korkeammille leveysasteille. Tämän seurauksena kalojen levinneisyysalueet muuttuvat. Syynä muuttoon ei ole niinkään veden lämpötilan nousu, vaan valtamerikalojen pääravinnon eli kasviplanktonin määrän väheneminen veden happamoitumisen vuoksi.
Vuonna 2008 maailman kaupunkiväestön osuus ylitti 50 prosenttia ensimmäistä kertaa nykyhistorian aikana. Kaupungit ovat planeettamme ympäristöllisiä räjähdyspisteitä. Tiheän asutuksen takia yritysten ja ajoneuvojen erilaiset päästöt ”juuttuvat” kaupungin yläpuolella olevan ilmakehän pintakerrokseen. Tämä aiheuttaa kasvihuoneilmiötä ja nostaen kaupungin ilman lämpötilaa useita asteita ympäristöön verrattuna.
Ilmastonmuutoksella on suuri vaikutus ihmisten elämään ja terveyteen. Aiemmin terveytemme tuntui riippuvan pääasiassa toimiemme turvallisuudesta, perhetaustasta, ammatista, ympäristöstä ja terveydenhuollon käytettävyydestä, mutta nyt luetteloon on lisättävä myös ilmastonmuutos. Lämpötilat, jotka ovat tavallisia kuumissa ilmanaloissa asuville, voivat olla epätavallisen korkeita leudommassa ilmastossa.
On tunnettu tosiasia, että paineen, lämpötilan ja kosteuden vaihtelut voivat vaikeuttaa elinoloja. Olemme saaneet yhä lisää esimerkkejä siitä, että tällaisten muutosten seuraukset voivat olla traagisia vanhuksille, pienille lapsille ja huonokuntoisille ihmisille. Kovien helteiden aikana siitepölyn ja muiden allergioita sekä astmaa aiheuttavien hiukkasten pitoisuudet ilmassa kasvavat. Nykyään astmasta kärsii 300 miljoonaa ihmistä, ja sitä sairastavien määrä kasvaa puolitoistakertaiseksi joka vuosikymmenen aikana.
Suurissa kaupungeissa kuumina päivinä vaarassa ovat myös keskustassa asuvat tai työskentelevät henkilöt sekä ne, joiden ammatti vaatii pitkiä oleskeluja ulkona, esimerkiksi tietyöläiset ja rakennusmiehet.
Ilmaston lämpenemisen myötä vaaralliset tartuntataudit, kuten aivotulehdus ja malaria, leviävät alueille, joilla niitä ei ole koskaan aiemmin tavattu, ja mahdollisen tartuntavaaran ajat pitenevät.
Puutiaisaivotulehdus on virusperäinen tartuntatauti. Virus tarttuu ihmiseen tartunnan saaneen punkin pureman kautta. Punkkeja eli viruksen pääasiallisia tartunnanlevittäjiä esiintyy taigalla. Puutiaisaivotulehdustapausten on hiljattain havaittu lisääntyvän vuosittain Pietarin alueella. Tutkijat uskovat tämän johtuvan ilmaston lämpenemisestä. Lämpimät talvet ja keväät suosivat punkkien leviämistä, sillä niitä kuolee vähemmän talvella ja ne lisääntyvät nopeammin keväällä. Yleensä vain pieni osa kaikista punkeista kantaa aivotulehdusta aiheuttavaa virusta. Punkkien kokonaismäärä kuitenkin kasvaa vuosittain, jolloin kasvaa myös virusta levittävien yksilöiden määrä. Tämän vuoksi tutkijat, metsänhoitajat, metsurit ja muut metsätöiden ammattilaiset rokotetaan puutiaisaivotulehdusta vastaan ennen punkkikauden alkua. Leningradin alueella punkin pureman on kesäkuun 15. päivänä 2021 alkaneen punkkikauden jälkeen saanut jo 3 249 henkilöä, joista 694 on lapsia.
Toinen uhka ihmisten terveydelle kaupungeissa ovat linnut. Vielä 1930-luvulla lokit olivat Pietarissa harvinaisia. Ajan myötä nämä linnut ovat kuitenkin asettuneet asumaan kaupunkiin. Ne saavat ruokansa avoimista jäteastioista, joista on tullut tahattomasti niiden ruokintapaikkoja. Lisäksi kerrostalojen tasaiset katot sopivat ihanteellisesti lokkien pesimiseen.
Mutta lokki ei ole vain eräänlainen höyhenpeitteinen kaupungin symboli. Jos nämä linnut katoaisivat, rottalaumat alkaisivat levitä kaupunkien kaatopaikoilla. Lokkien öisin pitämä kova meteli saattaa olla häiritsevää, minkä lisäksi lokit voivat aiheuttaa vaaratilanteita lentokoneille nousun ja laskun aikana.
Kyyhkyset aiheuttavat paljon kuitenkin enemmän harmia kaupunkilaisille. Vaikka ne ovat lokkeja hiljaisempia, niistä on paljon enemmän haittaa. Yksi kyyhkynen tuottaa vuosittain 10−12 kg jätöksiä. Kaupunkien asfalttipinnat ja julkisivut kärsivät jätöksistä, jotka syövyttävät kiveä ja metallia hapon tavoin. Monissa Euroopan kaupungeissa näiden lintujen ruokkiminen onkin ehdottomasti kielletty. Lisäksi kyyhkyset kantavat myös monia haitallisia tauteja. Ja toisin kuin lokkien, niiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti.
Nykyisissä laitteissa on yleensä litiumioniakut, jotka kestävät noin 500−550 täyttä latausta. Akkua ei kannata ladata täyteen, ellei se ole jostain syystä täysin välttämätöntä. Akun käyttöikää voi pidentää lataamalla sen pari kertaa päivässä 20 prosentin tasolta 80 prosentin tasolle. Näin toimimalla akun käyttöiän voi pidentää jopa kolminkertaiseksi.
Tutustu esittelykohteisiin Otradnojessa (Pyhäjärvi) Leningradin alueella tai Punkaharjulla Etelä-Savossa Metsämuseon Luston estittelykohteessa.
Venäjällä, Sergei Jakovlevitš Sokolovin mukaan nimetyssä dendrologisessa puistossa, Otradnojen kasvitieteellisen instituutin tieteellisellä koeasemalla (Leningradin alue, Käkisalmen piiri, Pyhäjärvi). Instituutti on nimetty Venäjän tiedeakatemian V. L. Komarovin mukaan. Siellä on opastettu reitti, jota voi seurata IZI.TRAVEL-sovelluksen avulla. Reitille merkityt kysymykset ja tehtävät tekevät tutkimusmatkasta kiehtovan. Opit puiden hyödyistä ihmiselle ja saat vinkkejä siitä, mitä puita kotisi lähelle kannattaa istuttaa. Saat myös tietoa havupuiden alkuperästä ja puiden lukumäärästä henkilöä kohti.
Aloita tutkimusmatkasi siirtymällä IZI.Travel-sovellukseen.
Punkaharjulla – samalla kun käyt Metsämuseo Lustossa, voit tutustua puulaji-istutuksiin, joissa näet tällä sivulla esiteltyjä lajeja. Istutus sijaitsee Luston pysäköintipaikan välittömässä läheisyydessä (61° 47′ 55.02″ N 29° 19′ 14.07″ E kartta). Nähtävänä olevat lajit ovat